Mahdoton yhtälö

Naisen elämä on mahdoton yhtälö. Yhteen vuorokauteen pitäisi saada sovitettua lapset, koirat, parisuhde, kodinhoito, päivätyö ja vielä jotenkin myös se naisen kaikkein tärkein tehtävä: itsestä huolehtiminen. Ainakin, jos naistenlehtiin on uskomista. Toisaalta, kuka naisen tehtävistä mitään tietää, ellei sitten naistenlehdet?

Panosta itseesi! Helli talven rasittamaa ihoasi! Kuori esiin todellinen minäsi! Rasvaa, raaputa, höylää, kaavi, nypi, viilaa ja venytä! Millainen nainen uskaltaa vastustaa noin pontevia kehotuksia? Millainen nainen uskaltaa antaa säärikarvojensa liehua tuulessa ja kulmakarvojensa kasvaa yhteen? Onko sellainen oikea nainen ollenkaan?

Olen vasta naistenlehtiä luettuani tajunnut, miten vakavasti olen laiminlyönyt itseni hoitamisen. Minun pitää luultavasti luopua päivätyöstäni, että saan sovitettua kaikki naiselle välttämättömät toimenpiteet päiväohjelmaani. Kauneudenhoito on kokopäivätyötä, sanoo Helena Lindgrenkin. Päivä pitää aloittaa jooga- tai Pilates-venyttelytuokiolla, jolla keho herätellään. Sitten on vuorossa kuivaharjaus, jolla kuollut iho saadaan pois pintaa rumentamasta. Sitten hypätään jääkylmään suihkuun kudoksia kiinteyttämään (kuuma näet veltostuttaa). Suihkun jälkeen iho rasvataan selluliittia todistetusti vähentävällä kosteus- ja kiinteytysvoiteella. Eri kehon osille on tietenkin omat voiteensa, joiden kanssa on syytä olla tarkkana. Kaiken päälle vedellään kerros itseruskettavaa suihketta, jonka jälkeen patsastellaan tunnin verran alasti, koska itseruskettava aine värjää tehokkaasti kaiken, mihin se koskettaa.

Kehon herättely- ja voitelusession jälkeen syödään funktionaalinen aamupala kuten tiibetiläisiä goji-marjoja ja vitaminoitua lähdevettä. Sitten onkin aika valmistaa päivämeikki, jos vaikka mittarinlukija sattuisi käymään. Kaikkine pohjustuksineen ja varjostuksineen meikkaukseen vierähtää tunti. Kun entinen naama on saatu piilotettua todellisen minän alle, voi ruveta viilailemaan kynsiä. Muotoilun, hiomisen ja kiillotuksen jälkeen on vuorossa lakkaus. Lakkaamisen jälkeen kuivatellaan kynsiä ja varotaan koskemasta mihinkään. Kun yleensä juuri silloin on kuitenkin pakko työntää kyntensä johonkin, poistetaan pilalle mennyt lakka, ja aloitetaan koko homma alusta. Jatketaan niin kauan, että kynsilakka loppuu tai lakka ehtii kerrankin kuivua kunnolla.

Päiväohjelmaan pitäisi mahduttaa myös Personal Trainerin suunnittelemat täsmäliikkeet, ulkoilua sekä kevyt lounas (funktionaalinen – varo hiilihydraatteja!!!). Jossakin välissä hiukset pitää tietenkin pestä, syvähoitaa, kuivattaa, kiertää papiljoteille, föönata, muotoilla kampaus ja lopuksi sotkea se tuulentuivertaman näköiseksi. Illan tullen voi sitten kuulustella lasten läksyjä kasvonaamio kasvoilla ja ahkeroida kotitöitä nilkkapainot jaloissa. Säärikarvat on kuitenkin vielä ajelematta, kulmakarvat nyppimättä, kynsinauhapehmennys tekemättä ja decoltè kuorimatta.

Ehkä sittenkin pidän päivätyöni, koska vaikuttaa siltä, että säntäilisin joka tapauksessa sinne tänne säärikarvoihini kompastellen ja kulmakarvat räystääksi kasvaneina. Millä sitä paitsi kotirouvana ostelisin kaikki ihmeitä tekevät aineet? Sitä varten minun pitäisi mennä töihin. Ja millä ihmeen ajalla sitten taas kuivaharjaisin ja itseruskettaisin? Sitä varten minun pitäisi jäädä töistä pois.