Kumppanin muuttamisen intensiivikurssi

 

Kumppania valitessaan ihminen ei aluksi huomaa tässä mitään vikaa – tai no, huomaa kyllä, mutta sujuvasti tulkitsee ne persoonallisiksi piirteiksi tai hauskoiksi detaljeiksi muuten täydellisessä paketissa. ”Ihanan rento” saattaa osoittautua aikojen saatossa sikamaiseksi sottapytyksi ja ”miehekkään jämäkkä" raivostuttavaksi ratakiskoksi. Usein tässä kohtaa olisi viisainta katsoa peiliin ja muistuttaa itseään lempeästi ihan itse tehdystä valinnasta ja keskittyä niihin muutamiin piirteisiin, jotka eivät vielä ärsytä (tai edes siihen yhteen).

Vaan eihän ponteva ihminen sellaiseen tyydy. Persoonallisten piirteiden paljastuttua piinaaviksi puutteiksi alkaa parisuhteessa yleensä kumppanin muutostyö eli koulutus. Asiasta sanominen kahden minuutin välein (ns. nalkutusmenetelmä) ei yleensä toimi, mutta kaikkihan sitä kokeilevat. Fiksuimmat saattavat jättää lappusia sydämen kuvilla pehmennettyinä tyyliin: ”Laita, muru, ne likaiset vaatteet likapyykkikoriin, jookos. Sydänsydänsydän.” Tai tekstareita: ”Et viittis lähteä sinne peliin. Siivottais yhdessä. Sydänsydänhymiö”. Ei toimi.

Seuraa kumppanin muutostyön osa 2: ankara valitus. Muutosta kaipaava alkaa valittaa, kuinka hänen elämänsä on ihan sietämätöntä kumppanin viheliäisten vikojen takia. Elämä on yhtä kurjuutta ja raatamista ja murhetta ja ikävyyttä pelkästään sen takia, että toinen on sellainen kuin on eikä toisenlainen. Kumppani ei yleensä tästä valaistu, vaan pikemminkin ottaa etäisyyttä. Ei siis toimi.

Seuraa kolmas vaihe, joka on valistus. Muutosta janoava alkaa lukea kumppanilleen ääneen erinäisiä valikoituja pätkiä naistenlehdistä, terapiakirjoista, parisuhdeoppaista ja ihan mistä tahansa, jos ne vähääkään muistuttavat ongelman ydintä ja salakavalasti kehottavat kumppania muuttumaan oman etunsa nimissä. Harkitun huoleton, muka sattumanvarainen lähestymistapa on käytetyin: ”Aika jännä juttu tää, kuuntelepa miten tälle tyypille kävi….”. Jotkut jättävät myös keittiönpöydälle lehtiä auki - muka vahingossa - sopivan valistavasta kohdasta. Rankimpia pätkiä ovat lääketieteelliset faktat, jotka pelottelevat äkkikuolemalla, jos ei kumppani ihan lähipäivinä tajua muuttua. Eikä sekään valitettavasti toimi.

Aktiivisimmat muutosagentit raahaavat seuraavaksi kumppaninsa kursseille. Kursseja on joka lähtöön, ja voi vain toivoa, että osuu sellaiselle, joka ei ole ihan huuhaata. Parhaimmillaan kurssilla voi kahdenkeskisestä laatuajasta johtuen syttyä jotakin uutta hehkua suhteeseen, mutta kumppanihan ei siellä muutu, vaan sinä. Alat nähdä kumppanisi taas alkuaikojen sumeiden linssien läpi ja haluat uskoa teistä kahdesta kaikkea hyvää – jo kurssin kalliin hinnankin takia. Mutta kumppani ei siis muutu.

Joten tämän intensiivikurssin opetus on, että unohda kaikkinaiset kumppaninmuutoskurssit ja – ajatukset. Toista ihmistä ei voi muuttaa yhtään miksikään, miksi tämä ei halua oma-aloitteisesti muuttua. Itseään voi sen sijaan ryhtyä muuttamaan ihan milloin tahansa, ja se on jopa suositeltavaa, vaikka kaikki viat näyttäisivätkin aivan vääjäämättä olevan siinä toisessa osapuolessa. Parhaassa tapauksessa saattaa nimittäin käydä kuten entiselle teinille, joka aikuistuttuaan ihmetteli omien tyhmien vanhempiensa äkkinäistä viisastumista.