Heittoja piirtoheittimen takaa

Opetussuunnitelma uudistuu vuoteen 2016 mennessä. Uudistuminen on hienoa, koska vanhentuneita käytänteitä pitää kyseenalaistaa ja opetettavaa ainesta tarkistaa aika ajoin. Maailma on tänään toinen kuin vuonna 2004, jolloin opetussuunnitelmaa viimeksi uudistettiin ja muokattiin ajanmukaisempaan muotoon.

Vanhassa, vuoden 2004 opetussuunnitelmassakin on puolensa. Mukavalta tuntuu erityisesti se, että on voinut toteuttaa opetushallituksen silloin asettamaa suunnitelmaa niin hyvin. Esimerkiksi kohta ”oppilaan tulee saada kehittää myös medialukutaitoaan sekä viestintävalmiuksiaan tietoteknisessä oppimisympäristössä”. Olen ylpeä, koska luokassamme on yksi tietokone, joten tietotekninen oppimisympäristö toteutuu. Tosin se kone on yleensä opettajan käytössä, koska opettajan pitää seurata Wilma-viestejä, laittaa tuntimerkintöjä ja pitää tuntipäiväkirjaa. Siinä välissä hän toki opettaa tietotekniikkaa, mainitsemalla oppilailleen kuuluvalla äänellä, että ”ei pirskatin peijooni, taaskaan ei netti toimi, voi ryökäleen rakkine sentään!” Reippaampi opettaja saattaa opettaa tietotekniikkaa painavammin sanavalinnoin. Viestintävalmiudet kehittyvät nopeaan tahtiin, kun Keijo-Eevertti parkuu naama sinisenä: ”Miks mä en koskaan pääse koneelle?! Taas on muka Jermu-Jaakkiman vuoro, vaikka se oli koneella just viime kuussa!” Jermu-Jaakkima aloittaa väittelyn, jota opettaja seuraa ja kirjaa Wilmaan ”väittelytaitojen harjoittelua, check”. Pari muuta kaveria on sillä välin kadonnut tietotekniseen oppimisympäristöön tietokonepöydän alle ja nykäissyt pari piuhaa kokeeksi irti. Opettaja hillitsee itsensä eikä sittenkään anna aihetta medialukutaitoa kehittävään kookkaaseen lööppiin.

Ajankohtaisohjelmassa kerrottiin kouluista, joissa on 3D-tulostimet. Tulostin siis tulostaa kolmiulotteisia esineitä oppilaan suunnitelman mukaan. Mahtavaa! Ohjelmassa kerrottiin myös, että 3D-tulostus yleistyy nopeasti pääkaupunkiseudulla. Sekin on hienoa. Paitsi että täältä piirtoheittimen takaa katsottuna se kuulostaa aivan käsittämättömältä. Koulussamme on luokkia, joissa ei ole videotykkiä, dokumenttikamerasta puhumattakaan. Meillä käytetään yhä piirtoheitinkalvoja samaan aikaan, kun toiset tulostavat tulevaisuuden laitteillaan taskulamppuja ja taloja. Silti uskon, että niissä piirtoheitinluokissa itse opetus voi olla laadukkaampaa kuin jossakin 3D-tulostinten äärellä. Tärkeintä on opettaa lapset oppimaan, ja sitä ennen mielellään lukemaan, kirjoittamaan ja laskemaan, jotta niitä opiskelutaitoja voisi hyödyntää ja kehittää. Nyt on vain niin, että se oppimista edistävä tieto on tänä päivänä tietoteknisten laitteiden takana. Aika harva kustantaja panostaa enää tosissaan tietosanakirjasarjoihin tai muihin hakuteoksiin - ja vielä harvempi koulu panostaa hakuteosten hankitaan, kun on pakko odotella jonossa niitä kalliita laitteita, jotka koululle saapuessaan ovat jo valmiiksi toissavuoden teknologiaa.

Toisessa peruskoulussa oppilas etsii esitelmäänsä tietoa henkilökohtaiselta tabletiltaan. Pian hän löytää sen, muokkaa siitä diaesityksen kokoamalla tietoja eri lähteistä, tallentaa esityksen ja esittää sen videotykkiä apuna käyttäen koko luokalle. Hän on liittänyt esitykseensä myös pari videoklippiä, joista toinen on englanninkielinen. Kaikki näkevät aitoja kuvia ja saavat paljon tietoa. Samalla jokainen oppii uutta tiedonhankinnasta.

Toisessa peruskoulussa oppilas selailee tietokirjoja vuodelta 1982, koska luokan koneelle on niin kova jono, ja kirjoittaa käsin löytämänsä tiedot muistiin. Kirjan mallin mukaan hän myös piirtää esitelmänsä aiheesta elävöittäviä kuvia piirtoheitinkalvolle. Hän liittää esitykseensä myös kopiokoneella kalvolle kopioidun taulukon, josta kukaan ei saa mitään selvää. Piirtoheitintä apuna käyttäen hän esittelee työnsä luokalle. Kaikki näkevät, osaako oppilas piirtää, mutta saavat myös jonkin verran osittain vanhentunutta tietoa. Samalla jokainen oppii tiedonhankinnasta jotakin vanhaa, ja esitelmän pitäjän käsiala paranee. Käsiala, jota ei kai sitten tulevaisuudessa enää tarvita.

Suomessa on raskaasti perässä laahaavia tietotekniikan kehitysmaa-alueita etukenossa tulevaisuuteen kiitävien piilaaksojen ympärillä. Tutkimusten ja paikalla käyneiden mukaan ainakin Afrikan kehitysmaa-alueilla elää kuitenkin onnellisia ihmisiä. Se on onneksi tärkeämpää kuin hienoinkaan 3D-tulostin.