Omin käsin onneen

Kun tästä vielä vanhenen, perustan kotiini onnellisuuskeskuksen nimeltä Omin käsin onneen. Siellä ihmiset pesevät kiireettömästi ikkunoitani, viikkailevat pyykkiä, tiskaavat käsin, nyppivät sohvastani koirankarvoja ja silittävät lakanoitani klassisen musiikin tahtiin tai ehkä aivan hiljaisuudessa. Ai miksen tee itse tuota kaikkea? Koska teen hyvää tekemättä mitään – ja sitten rahastan ihmisiltä pienen maksun, kun he lähtevät onnellisuuskeskuksestani hyvillä mielin ja tasapainoisina. Todellinen Kaikki Voittaa -tilanne!

Maailma on, nähkääs, epäreilu. Toisilla on kauheasti rahaa ja toisilla ei yhtään. Toisilla on niin paljon ruokaa, että he paisuvat yli äyräidensä ja toiset viruvat nälissään. Toisilla on kamalasti virtaa ja toiset eivät jaksa kättä nostaa. Niiden, joilla on, pitäisi antaa niille, joilla ei ole. Maailma huutaa tasapainoa, balanssia, jota onnellisuuskeskukseni voi sille tarjota. Touhumiinat eivät tarvitse enempää puuhastelua, he kaipaavat pysähtymistä, paikallaan olemista, koska heidänlaisensa kiihtyvät kaikenmoisesta suorittamisesta kuin terrierit pallon heitosta. Alakuloiset, lievästi masentuneet tai ahdistuneet taas eivät yleensä parane paikallaan maaten vaan pienellä puuhailulla, käsillä tekemisellä. Tiskaaminen, pyykin viikkaaminen tai mikä muu arkinen yksinkertainen askare tahansa katkaisee ajatusten apean kehän ja laittaa ihmisen käsittelemään asioita uudesta kulmasta. Verbi ”käsitellä” on muuttunut itselleen vieraaksi, koska aivot käsittelevät ongelmia ja asioita juuri käsillä tehtävän työn kautta, eivät ajatuksia pyörittelemällä paikallaan istuen tai selällään maaten.

Viisas tutkija, Jaana Venkula, sanoo, että toiminta on ajattelun korkein muoto. Alussa ei ollutkaan sana vaan teko. Tekeminen on ihmisen syvällisin yhteys maailmaan. Ihminen kietoutuu teoillaan todellisuuteen. Parhaimmillaan toiminnassa aistit ja aivot virittyvät, tunteet liikahtavat ja oivallukset heräävät. Tekeminen muokkaa myös aivoja ja voi estää jopa dementoitumista. Venkulan mukaan toiminta ja tekeminen ei olekaan ajattelun vastakohta vaan eräs ajattelun muoto – ihminen ei ajattele vain aivoillaan vaan koko kehollaan. "Ainoa asia, mitä voimme hallita, on teko. Meidät on luotu kädellisiksi ja tekeviksi. Aivotutkimuksessa on todettu, että ihmisen ajattelu on käsilähtöistä. Ensin on tultava teko, jonka jälkeen tulee sana." 

Toisinaan ajatukset ovat junnaavia, synkkiä ja huolta syökseviä mörköjä. Ne kuulostavat ja tuntuvat todellisilta, mutta sitähän ne eivät ole – ne ovat vain ajatuksia. Silloin on turha jäädä kuuntelemaan niiden pimeitä viestejä, vaan kannattaa ryhtyä tiskaamaan. Kun saa aikaan hyvää jälkeä, mieli muuttuu hyväksi tai ainakin paremmaksi. Joskus ajatukset taas singahtelevat kuin hyperaktiiviset ampiaiset ja ajavat sinua hulluuden partaalle ja suorittamaan lisää, enemmän ja tehokkaammin. Silloinkin on hyvä muistaa, että ajatukset eivät ole totta eivätkä välttämättä edes kovin viisaita. Kurittomat ampiaiset voi parhaiten kesyttää meditoimalla tai vaikka pitkällä kävelylenkillä.

Omin käsin onneen –keskukseni ottaa ennakkoilmoittautumisia vastaan vaikka heti. Toiminta alkaa kokeiluluontoisesti Onnelliseksi tekevällä ikkunanpesulla ja Ajatuksia jäsentävällä imuroinnilla. Itse lähden siksi aikaa kävelemään. Pidä kiirettä, ettet jää onnettomaksi pelkän viivyttelysi takia!